Kaunokirjallisuuden suomentaminen on luovaa ja vastuullista puuhaa, koska suomentaja luo teoksen uudelleen suomeksi suomenkieliselle yleisölle.
Oman kielitaidon kehittäminen
Kieltä, kuten mitä tahansa muutakin uutta taitoa, opetellessa tärkeää on hyvä asenne oppimiseen. Psykologisestikin katsottuna on järkevämpää nimetä uusi projekti itselleen mieluummin haastavaksi kuin vaikeaksi tai mahdottomaksi.
Omaa kielitaitoa voi ja täytyykin kehittää jatkuvasti. Omaa sanavarastoaan voi kartuttaa lukemalla mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Puhuttua kieltä kuulee television ja radion kautta sekä olemalla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Kääntäjän on myös hyvä verkostoitua toisten kääntäjien ja kielen asiantuntijoiden kanssa.
Suomen kielen opiskeluun pätee sama tosiasia kuin kaikkien muidenkin kielten: perusasiat on melko helppo hallita, mutta virheettömän, vivahteikkaan, koskettavan ja kauniisti soljuvan kielen tuottaminen on taitolaji.
Suomen kielen asema muuttuvassa maailmassa
Kirjoitetun suomen kielen taso on heikentynyt, eikä monilla ihmisillä ole enää samanlaista kielikorvaa oman äidinkielensä suhteen kuin aikaisemmin. Peruskoulun opetussuunnitelmaa pitäisi muokata siten, että erilaisia tekstejä luettaisiin enemmän muualtakin kuin internetistä ja että äidinkielen oppimäärää lisättäisiin.
Suomen kielen käyttöä pitäisi suojella myös yliopistomaailmassa. Tutkijoita pitäisi kannustaa kirjoittamaan tutkimuksensa suomeksi ja tarjota heille vaikkapa ilmaista käännöspalvelua yliopiston puolesta, jotta he suomeksi kirjoittaessaan eivät jäisi kansainvälisen tiedeyhteisön ulkopuolelle. On muistettava, että kielen taso on jokaisen suomea puhuvan ihmisen vastuulla, asia on meidän kaikkien yhteinen eikä todellakaan vain toimittajien, opettajien, kirjailijoiden, suomentajien tai kielitoimiston vastuulla.
Englannin vaikutuksesta suomen kieleen ei kannata olla liian huolissaan. Kieli elää ja voi hyvin, kun se muuttuu käyttäjien tarpeen mukaan. Lainasanoja on tullut suomeen ennenkin, ja uudet sanat vain rikastuttavat elinvoimaista kieltä. Kun lainasana on käytössä tarpeeksi kauan, se mukautuu kieleen sopivaksi ja vakiintuu, eikä kukaan enää edes tunnista sanaa lainasanaksi.
Hyvän käännöksen haasteet
Käännös, kuten vaikka suomennos, ei voi olla vain alkuteoksen vastine toisella kielellä, vaan sen tulee toimia itsenäisesti kohdekulttuurissa. Liian täydelliseen vastaavuuteen ei pidä pyrkiä, sillä silloin tekstin luontevuus kärsii.
Puhekielen ja erilaisten murteiden kääntäminen on haastavaa, kun puhuttua kieltä yritetään saattaa kirjoitettuun muotoon. Kirjoitusasun ongelmien ratkaisemisen lisäksi vaatii taitoa saada repliikit kuulostamaan kirjoitettuinakin siltä, että ne sopivat luonnollisesti kyseessä olevan ihmisen sanomiksi. Myös eri ajasta kertova teksti aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi teitittelyissä: kuka teitittelee ja ketä, milloin tehdään sinunkaupat vai tehdäänkö ollenkaan? Ja mitä sanoja voidaan uskottavasti ajatella käytetyn esimerkiksi 50 tai 100 vuotta sitten?
Kääntäjän tulee olla valmis heittäytymään jokaiseen projektiin koko sielullaan, jotta käännöksestä kehkeytyy itsenäinen taideteos alkuperäisteoksen rinnalle.
Käännössuomea vai sittenkin suomea
Aina ei ole aivan helppoa tietää, onko jokin teksti käännös vai ei. Jos teksti on esimerkiksi vanhahtavaa, se on jo valmiiksi lukijalle hieman vieraan kuuloista. Teksti voi myös olla kirjoitettu tahallaan (tyylikeinona) kuulostamaan siltä, kuin se olisi käännös. Teksteistä ei voi aivan täysin varmasti tietää niiden olevan käännöksiä, ellei asiaa ole erikseen mainittu jossain.
Tutkimuksissa ei ole löydetty eroa käännöstekstien ja alun perin suomeksi kirjoitettujen tekstien kielen tasossa, vaan kieli on samankaltaista molemmissa: löytyy sekä hyvää että huonoa. Jostain syystä ihmiset kuitenkin helposti päätyvät siihen johtopäätökseen, että käännösten suomi olisi erilaista ja jotenkin huonompaa kuin suoraan suomeksi kirjoitettujen teosten kieli.
Ihmisten käännössuomea kohtaan tuntemia ennakkoluuloja täytyy yrittää hälventää ja torjua kirjoittamalla kaunista ja vivahteikasta, kaavoihin kangistumatonta suomea. Suomentajan työ vaatii viitseliäisyyttä ja rakkautta omaa äidinkieltä kohtaan. Tähän pyrin omissa suomennoksissani.
